Kenellä on vastuu sinun hyvinvoinnistasi?

Oletko sinä vastuussa omasta hyvinvoinnistasi? Kysymys saattaa kuulostaa hullulta, mutta mietitäänpä hetki. Suurin osa meistä tietää suurin piirtein, mitkä asiat ovat hyväksi ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Kuitenkin kansantaudit niittävät satoa, kansa pulskistuu ja stressaa itsensä henkihieveriin.

Tieto hyvinvointia edistävistä asioista ei johda käytännön tekoihin. Eikö oma hyvinvointi siis olekaan kovin korkealla ihmisten arvoasteikossa? Vai olemmeko ulkoistaneet oman hyvinvointimme? Kenelle? Pitäisikö ihmepillerin korjata kaikki elintapojen aiheuttamat ongelmat? Vai piiloudummeko tekosyiden – kuten kiireen tai kolotusten – taakse ja kieltäydymme ajattelemasta omaa vastuutamme? Minulla on usein tunne, että monet meistä ovat irtautuneet itsestään.

OIVALLUKSIA VOIMAVAROISTA

Omasta vastuusta puhuminen herättää monenlaisia tunteita, ja seurauksena saattaa olla syyllistyminen ja puolustautumisreaktio. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole syyllistää, vaan herättää ajatuksia ja toivottavasti myös synnyttää oivalluksia omista voimavaroista ja mahdollisuuksista omaan elämään vaikuttamisessa. Tämä on myös koko Voimavuodet-sivuston ja valmennustemme perustehtävä.

TEKOSYYNÄ IKÄ

Ikä on usein hyväksytty tekosyy hylätä omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen ja lopettaa liikkuminen. Kuinka moni tunnistaa puhetavan en minä voi salille/lenkille lähteä, kun polveen sattuu? Tai ei tässä iässä enää viitsi/tarvitse? (Lukaise myös juttu ikään liittyvistä uskomuksista.)

Mitä aikaisemmin ihmisen oma näkökulma muuttuu, sen parempi – mutta koskaan ei ole myöhäistä. Esimerkiksi kuntosaliharjoittelun voi aloittaa vaikka ysikymppisenä, ja tuloksia syntyy – tutkitusti. Täältä pääset tutkimaan voimaharjoittelun perusteluja.

MILLOIN IHMISESTÄ TULEE PASSIIVINEN TOIMENPITEIDEN KOHDE?

Kun julkisuudessa puhutaan ikäihmisistä, puhutaan hoidosta ja hoivasta. Puheesta kuitenkin yleensä puuttuu ikääntyvän ihmisen oma vastuu omasta hyvinvoinnistaan, terveydestään ja kuntoutumisestaan. Ikäihminen näyttäytyy passiivisena kohteena, joka tarvitsee palveluja.

Vaikka puhun nyt ”ikäihmisistä”, on muistettava, että ikääntyvän ihmisen heikkenevä toimintakyky on seurausta myös aiemman elämän elintavoista. Tämä koskee siis meitä kaikkia – ikään katsomatta.

Kyllä, hoivavajeesta on tärkeää puhua. Kun hoivaa ja hoitoa tarvitsee, sitä on laadukkaasti saatava. Näkökulmaa pitää kuitenkin laajentaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, jos haluamme selvitä ikäihmisten suhteellisen määrän kasvusta, ja ennen kaikkea huonoon hoitoon ja hoivaan liittyvästä inhimillisestä kärsimyksestä.

ENNALTAEHKÄISYYN UUTTA AJATTELUA

Haluatko sinä olla hyvinvoiva itsenäinen ihminen vai hoidettava? Tarvitaan uudenlaisia kannustavia ja valmentavia palveluja silloin, kun ikääntyvän ihmisen tilanne ei (vielä) ole kriisiytynyt. Ennen kaikkea tarvitaan proaktiivista toimintaa, jolla ehkäistään koti- ja laitoshoidon tarvetta.

Samasta asiasta Jaakko Valvanne kommentoi seuraavaa Taloussanomien artikkelissa hoivakulujen kasvusta:

Ei ole nykyisellekään senioriväestölle ollenkaan selvä, että minun tehtäväni on huolehtia kunnostani. Olemme tottuneet, että meitä hoidetaan ja kuntoutetaan, holhoavaan otteeseen. Ei ymmärretä, että jos haluamme pysyä toimintakykyisinä, meidän pitää itse toimia joka päivä tehdä töitä sen eteen, että emme menetä lihaskuntoa tai älyllistä toimintakykyä.

”Neuvolan” tyyppisestä toiminnasta aika ajoin puhutaan. Nimi ei ole hyvä, mutta ”neuvola” kuitenkin kuvaa ideaa ennakoivasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, koska meille kaikille lastenneuvola on tuttu. ”Neuvola” voisi toimia ikäkausikutsuntojen lisäksi siten, että terveyskeskuslääkärit kirjoittaisivat lähetteen valmennukseen. Terveyskeskuslääkäreillä on paras kontakti riskiryhmään kuuluviin ihmisiin, jotka eivät ole vanhuspalvelujen piirissä. Joissakin kunnissa järjestetään ikäkausittaisia terveystarkastuksia, mutta niissäkin näkökulmaa tulisi laajentaa sairauslähtöisestä ajattelusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Olennaista ennakoivassa palvelussa olisi valmentava työote eli ikääntyvän ihmisen motivointi ja kannustaminen huolehtimaan itse esimerkiksi fyysisestä kunnostaan – kuntoutumaan itse sen sijaan, että odottaa kuntouttajaa. Tätä työtä me teemme OmaGeronomi-palvelussamme – tosin ilman yhteyttä terveyskeskuksiin tai kunnalliseen palveluohjaukseen, koska e.m. kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävää ennakoivaa mallia meidän yhteiskunnassamme ei ole. (Vai tietääkö joku jonkin kunnan, jossa olisi kaikki toimijat integroitu tämän tyyppiseen yhteistyöhön?)

SAIRAAT SUOMALAISET

Riitta Aejmelaes ja Martti Hetemäki kirjoittivat valtiovarainministeriön kolumnissa, että Suomessa vanhukset ovat yhtä pitkäikäisiä, mutta sairaampia kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsiin verrattuna suomalaisilla 65-vuotiailla on puolet enemmän sairaita elinvuosia. Lisäksi muistisairauskuolleisuus on Suomessa EU-maiden korkein. Nämä tilastot kertovat karulla kielellä ennaltaehkäisyn ja kuntoutumisen tarpeesta. Avainasemassa olisi elintapojen muutos, kuten Aejmelaes ja Hetemäki kirjoittavat. Elintapaneuvonnan vaikuttavudesta katso esimerkiksi täältä FINGER-elintapaneuvonnan tuloksia.

MYÖS KESKI-IKÄISET TARVITSEVAT VALMENNUSTA

Kannustava valmennus tulisi laajentaa myös keski-ikäisiin, sillä monella minunkin ikäiselläni – viisikymppisellä – on ennakkokäsitys, että toimintakyyn kuuluu rapistua. Toki ikääntymismuutoksia elimistössä tapahtuu, mutta perusterveellä ihmisellä ne eivät ole läheskään niin dramaattisia kuin kuvitellaan.

Tähän tarpeeseen me vastaamme Voimavuodet-valmennuksilla yksityishenkilöille ja yrityksille.

Kirjoittanut Satu Riihelä